Uuden lemmikin hankkija voi kokea joutuneensa outoon viidakkoon, yrittäessään ymmärtää, mistä sen oman lemmikkieläimen voisi hankkia. Tämä kirjoitus toivottavasti avaa hieman eläinkauppojen takana olevaa termistöä.
Kasvattaja
Kasvattajalla tarkoitetaan sitä aikuista ihmistä, joka vastaa eläimen pennuttamisesta, valitsee poikasille vanhemmat ja hoitaa emän ja poikaset. Jokaisella eläimellä on siis kasvattaja.
Kasvatusnimelliset kasvattajat
Kasvattajanimellä tarkoitetaan sitä nimeä, joka liitetään kasvatettavan eläimen virallisen nimen yhteyteen esim. Kaunispolun Hieno Hamsteri. Kasvattajanimi (Kaunispolun) kertoo, mistä eläin on kotoisin – kuka kasvattaja oli emon omistaja, kun poikanen syntyi, tai kenellä oli sopimus emän käytöstä jalostukseen, kun poikaset syntyivät.
Eril lajiyhdistyksien tehtävänä on edistää kyseisen lajin tuntemusta, tukea asiantuntevaa jalostustyötä sekä toimia harrastajien yhdyssiteenä.
Lajiyhdistykset ovat määritelleet säännöt kasvattajanimen myöntämiseen. Jotta kasvattaja voi saada käyttöön kasvattajanimen, tulee hänen todistaa asiantuntemuksensa niin kirjallisesti kuin saavuttaen tuloksia kasvattamillaan eläimillä. Tähän asiantuntemukseen kuuluu mm. laaja tieto kasvattamastamastaan lajista, sen hoidosta ja kasvatuksesta, jalostussuunnitelmat, sekä kasvattamiensa värien periytymisgenetiikan tunteminen.
Kasvattajalla tulee olla jo kokemusta kasvattamastaan lajista, sekä laadukkaiden poikasten kasvatuksesta. Kasvattajanimeen vaaditaan usein myös todisteita onnistuneesta kasvatustyöstä, eli eläinten pärjäämisestä näyttelyissä. Näyttelyissä todetaan eläinten käsiteltävyyttä (hyvä luonne), sekä ulkomuodollisia ominaisuuksia. Poikasten tekeminen ei tule olla määrän lisäämistä, vaan tavoitteena tulee olla luonteeltaan hyvin käsiteltävissä olevien, ulkomuodollisesti kauniiden ja lajinomaisten, sekä tietysti terveydeltään hyvien eläinten kasvattaminen.
Kasvatusnimettömät kasvattajat
Tähän porukkaan kuuluu erittäin kirjava sakki erilaisia kasvattajia. Osa näistä on erittäin osaavia, eläimistään hurjan hyvää huolta pitäviä ja kaikin puolin kannatettavia kasvattajia. Toisessa ääripäässä on ns. tukkukasvattajat, joiden tarkoitus on vain teettää poikasia mahdollisimman edullisesti, välittämättä emän rasituksesta (jatkuva pennutus), oikeanlaisista elinolosuhteista (pienet likaiset asumukset) ja ravinnosta.
Nämä hyvät, kasvattajanimettömät kasvattajat voivat olla esim. niitä kasvattajia, jotka ovat vielä matkalla kohti kasvattajanimeä. Heillä voi olla jo erittäin vankka tietämys kasvattamastaan lajista, sen hyvästä hoidosta ja näyttöä kasvatustyönsä hyvästä laadusta. Osa näistä omaa jo aivan samat tiedot ja taidot kun kasvattajanimellisetkin kasvattajat, mutta eivät vielä ole syystä tai toisesta aikaansaaneet ”todistaa tietoaan” hakemalla kasvattajanimeä.
Mukana tässä sarjassa on myös aloittelevammat kasvattajat, jotka ovat vasta innostuneet kasvatuksesta. Myös nämä kasvattajat hoitavat asioita parhaan taitonsa ja tietonsa mukaan, eläinten hyvinvointi edellä. Näiden ihmisten takana on usein joku kasvatusnimellinen kasvattaja, jolta he saavat oppia ja tukea kasvatustyönsä alkutaipaleelle.
Osa kasvattajista voi olla ”lemmikkipoikueen tekijöitä”, jotka ovat omalle lemmikilleen päättäneet tehdä poikueen, saadakseen itselleen ja perheelle mahtavan kokemuksen. Myös nämä kasvattajat hoitavat usein emän ja poikaset parhaalla omaamallaan taidolla. Usein tällaisten poikueiden emät ovat rakkaita lemmikkejä, joiden elinolosuhteissa kaikki on loistavasti. Myös poikaset ovat usein hyvin käsiteltyjä.
Kaikista näistä edellä mainituista paikoista voi saada mahtavan lemmikin. Mitä enemmän tietoa kasvattajalla on, sitä todennäköisemmin myöskin eläimen ”laatuun” on kiinnitetty huomiota. Todennäköisyys keskenään epäsopivien vanhempien käyttämiseen (väri, turkinlaatu, sukulaissuhteet ym.) on sitä pienempi, mitä enemmän kasvattajalla on kokemusta ja tietoa mm. periytyvyyksistä.
Valitettavan hankalaksi asiasta tekee sen, että kasvattajanimettömien sarjaan kuuluu myös ihmisiä, joilla ei ole lajista ja lajin vaatimuksista tietoa. Emät voivat elää aivan liian pienissä asumuksissa. Niiden käsittelyä ja jopa perushoitoa on voitu laiminlyödä. Puolisoksi valitaan jopa sisarus, tai muuten epäsopiva kumppani. Emä ja poikaset saavat heikkolaatuista ravintoa, jonka vuoksi poikaskuolleisuus voi olla suuri tai poikasista voi jäädä pieniä, sairastelevia ja kitukasvuisia.
Osa näistä on puhdasta tietämättömyyttä eläimen tarpeista ja poikasten hoidosta, mutta valitettavasti osa on välinpitämättömyyttä. Mielessä voi olla poikasten myynnistä tulevaa ”helppo raha”. Rahan himossa kuluja pyritään laskemaan mahdollisimma alas, jolloin eläinten asumuksen puhtaudesta, aktivoivasta sisustuksesta ja laadukkaasta ravinnosta ei huolehdita. Emä myös saatetaan pennuttaa heti sukukypsäksi tultuaan, niiden ollessa itsekin vielä poikasia, ja jatkaa lisäännyttämistä niiden todennäköisesti kohtuu varhaiseen, rasituksesta johtuvaan kuolemaan asti.
Kasvattajanimettömältä kasvattajalta voi siis parhaimmillaan saada upean, hyvin hoidetun ja kaikella tapaa mahtavan eläinystävän. Ostajalta vaaditaan kuitenkin erittäin suurta tarkkuutta ja huolellista perehtymistä asiaan, jotta ei tulisi vahingossa tukeneeksi epäeettistä kasvatustyötä.
Eläinkaupat
Myös eläinkauppojen pikkuleimmikeillä on kasvattajansa. Osa eläinkaupoista kasvattaa eläimensä itse, osa ostaa muilta kasvattajilta. Moni kasvattajanimellinenkin kasvattaja tekee tietynlaista yhteistyötä luottamiensa eläinkauppojen kanssa. Kun eläinkaupat saavat laadukkaasti ja eettisesti hyvin kasvatettuja eläimiä myyntiin, ei niiden tarvitse hankkia myytäviä eläimiä esim. eläinmyyntitukuista. Tämä taas on kaikkien etu, sillä näin voimme osaltamme kaikki estää esim. eläinsairauksien leviämistä ulkomaisista eläintukuista Suomen lemmikkikantaan.
Mikäli eläinkauppa kasvattaa eläimensä itse, kannattaa selvittää, millaisissa tiloissa emä ja poikaset elävät, ja mitä emälle tapahtuu poikasten jälkeen. Onko emällä usempia poikueita? Jälleen ostajalta vaaditaan tarkkaavaisuutta, ettei tule tukeneeksi eläiten hyvinvoinnin vastaista kasvatustyötä, jossa motivaattorina on lähinnä raha. Toisaalta, osa eläinkaupoista hoitaa tämän kokonaisuuden asiallisesti ja eläinten hyvinvointi edellä.
Eläinkaupasta ostaessa kannattaa aina tiedustalla eläinten taustat. Mikäli kasvattajasta ei saa tietoa, tai tieto on kovin epämääräistä, on todennäköisin vaihtoehto, että eläinkauppa ostaa eläimensä eläintukuista ulkomailta. Eläintukut ovat paikkoja, joihin ei soisi yhdenkään eläimen syntyvän. Vaikka hyvällä tuurilla tällaisestäkin eläimestä voi saada mukavan lemmikkiystävän, samalla on tullut taloudellisesti tukeneeksi eläintukkuja mahdollistaen jälleen yhden emon rankan ja ala-arvoisen elämän.
Eläinkaupat ovat yksi varteenotettava vaihtoehto pienen lemmikin hankintaan silloin, kun eläinten taustat ovat selkeästi tiedossa ja eläinkaupan henkilökunta on asiantuntevaa ja tuntee myyvänsä lajin tarpeet. Myöskin eläinten esillepanoympäristö on yksi hyvä eläinkaupan laadun mittareista. Mikäli eläinkaupan henkilökunta ei ole kiinnostunut, millaiseen asumukseen eläin on muuttamassa, yrittää myydä lajille epäsopivaa asumusta (esim. liian pientä) tai tarvikkeita, tai ei tiedä eläinten taustoja, pitäisi herätyskellojen soida.
